Postdoctoral research project:
Distribution of the Finnish polarity items in a typological context

Abstract

The term negative polarity (fi. kieltohakuisuus) refers to the fact that certain linguistic items do not fit into simple affirmative clauses. As for mitään ‘anything,’ Näin *mitään (~ jotain), cf. I saw *anything (~ something). As the Finnish term kieltohakuinen (‘of negative polarity,’ lit. “negation-seeking”) indicates, these items “seek their way” into the scope of negation or into other contexts, which are semantically or pragmatically related to negation, such as questions (Näitkö mitään? ‘Did you see anything?’).

Polarity sensitivity and especially the distribution of negative and positive polarity items (NPI, PPI) have gained a lot of attention in the semantic literature in several last decades, but for the Finnish language, mainly the lexicon of NPI verbs (Kiuru 1997) and the role of NPIs in negative constructions without an overt negator (Kotilainen 2007, Savijärvi 1977) have gained closer attention prior to the brief overview given in the Descriptive Grammar of Finnish (VISK § 1634–1644). By contrast, the whole distribution of the most frequent NPIs, like mikään ‘anything’ and kukaan ‘anyone,’ and the variation within the polarity lexicon with respect to the strength of the polarity sensitivity have been barely studied. Consequently, there are still no established Finnish equivalents for the most cited and further developed semantic generalizations about the common features of the NPI contexts: i. e. for downward-entailing (see Ladusaw 1979) and non-veridical contexts (see Giannakidou 1998).

The research on the linguistic polarity is largely dominated by English and other Indo-European languages, which makes the overall picture notably biased. Therefore, the goal of this project is not only to add into the knowledge on the Finnish polarity items’ system and their contextual behavior, but also to enrich the crosslinguistic discussion by questioning some common generalizations about NPIs and by bringing forward the perspective of a non-Indo-European language and the special insights a case language has to offer for this field of study.

Subthemes of the project:

1. Distribution of the NPI indefinites with respect to the typological generalizations
2. Usage variation of the Finnish polarity items in questions and conditionals
3. Strength variation of the negative polarity in the Finnish polarity lexicon
4. Multilayered nature of the negative scope: negative polarity and the partitive of negation

Post doc -tutkimusprojekti:
Suomen kielen polaarisuusainesten distribuutio typologisessa valossa

Tiivistelmä

Termillä kieltohakuisuus (engl. negative polarity) viitataan siihen, että tietyt kielenainekset eivät käy yksinkertaiseen myöntölauseeseen: Näin *mitään (~ jotain). Ne siis hakeutuvat kiellon vaikutusalaan (en nähnyt mitään) tai kiellolle merkitykseltään sukua oleviin käyttöyhteyksiin, kuten kysymyksiin (näitkö mitään?).

Tällainen kielenainesten polaarinen sensitiivisyys sekä erityisesti kielto- ja myöntöhakuisten (kh/mh) elementtien distribuution kysymykset ovat ruokkineet kansainvälistä semanttista kirjallisuutta jo vuosikymmeniä, mutta suomen kielen osalta Ison suomen kieliopin (2004) yleiskuvaa ennen tarkempaa huomiota ovat saaneet lähinnä kh-verbit ja kh-ainesten rooli kieltosanattomissa kieltokonstruktioissa. Sen sijaan yleisimpien kh-elementtien, kuten indefiniittien mikään ja kukaan koko distribuutio ja polaarisen herkkyyden variaatiot kh-leksikon sisällä ovat jääneet käytännössä vaille huomiota. Kuvaavaa onkin, että eniten siteeratuille ja kehitetyille semanttisille yleistyksille kh-konteksteja yhdistävistä ominaisuuksista – ns. sisältymissuhteen kääntävät (downward-entailing) ja todenmukaisuudeltaan avoimet (non-veridical) kontekstit – ei ole vielä vakiintuneita suomenkielisiä vastineita.

Polaarisuuden kansainvälinen tutkimus on paljolti englannin ja muiden indoeurooppalaisten kielten dominoimaa, mikä vääristää kokonaiskuvaa. Projektini tavoitteena onkin paitsi täydentää kuvaa suomen polaarisuusainesten systeemistä ja kontekstuaalisesta käyttäytymisestä myös kyseenalaistaa vakiintuneita yleistyksiä ja yleisestikin rikastaa kansainvälistä keskustelua nostamalla esiin indoeurooppalaisten kielten ulkopuolinen näkökulma ja sijamuotokielen avaamat erityiskysymykset.

Tutkimuksen osakokonaisuudet:

1. Kh-indefiniittien distribuutio suhteessa typologisiin yleistyksiin
2. Polaarisuusainesten variaatio kysymys- ja ehtolauseissa
3. Kieltohakuisuuden asteet suomen polaarisuusleksikossa
4. Kiellon vaikutusalan monitasoisuus: kieltohakuisuus ja kieltopartitiivi